Oulun Lyseo sijaitsee kaupungin keskustassa, tuomiokirkkoa vastapäätä ja Merikosken siltojen kupeessa. Suojeltujen rakennusten historia yltää 1800-luvulle.

Vuonna 1822 tapahtui tuhoisa Oulun palo, jonka jälkeen J.A. Ehrenström ja C.L. Engel laativat keskustaa varten asemakaavan. Engel suunnitteli myös Oulun Lyseon rakennusten vanhimman osan Torikadulle, tuomiokirkon ja Franzenin puiston puolelle. Tämä Lyseon vanhin osa on suunniteltu vuonna 1831 ja myöhemmin vuonna 1875 sitä jatkettiin molemmista päistä. Voimistelusali on valmistunut vuonna 1908 ja vuonna 1934 valmistui Linnankadun puoleinen siipi. Nämä kaikki tilat jatkavat peruskorjauksen jälkeen entisissä käyttötarkoituksissaan lukion opetus- ja toimistotiloina.

Kajaaninkadun puolella on kaksikerroksinen kivirakennus, entinen maanmittauskonttori. Sen ensimmäinen vaihe on vuodelta 1859 ja nykyiseen asuun se on tehty 1900-luvun alussa. Tästä rakennuksesta muodostuu korjausrakentamisen myötä koululle jakelukeittiö ja ruokasali sekä veranta.

Lyseon rakennuksia on korjattu läpi sen historian. Vuoden 1918 sisällissodassa koulurakennukset kärsivät suurta vahinkoa ja esimerkiksi sen puiset piharakennukset paloivat. Lyseon rakennusta laajennettiin ja sisätiloja kunnostettiin vuosina 1934–35. Vuonna 1939 alkaen rakennusta käytettiin sodassa joukkojen kokoamis- ja majoituspaikkana ja Oulun pommitusten aikana rakennus kärsi jälleen vaurioita. Sotavauriokorjausten jälkeen Oulun Lyseossa on tehty peruskorjaus vuonna 1987.

Vuonna 1890 koulussa oli oppilaita 190, nykyisin tilat on mitoitettu noin 550 oppilaalle.

Mallityövaiheilla varmistetaan haluttu lopputulos

Käynnissä oleva, laaja peruskorjaus alkoi loppuvuodesta 2021 ja valmistuu ensi kesänä.

– Päivitämme tilamuutoksilla rakennuksen käytettävyyttä muun muassa esteettömyyden osalta. Myös energiatehokkuutta parannetaan ja talotekniikkaa päivitetään vastaamaan nykyajan tarpeita ja vaatimuksia. Kaikessa korjauksessa lähtökohtana on vanhan rakennuksen museoarvojen kunnioittaminen, NCC:n aluejohtaja Esa Perätalo kertoo.

Suojellun rakennuksen peruskorjauksessa lopputulos ei näytä uudelta juuri muutoin kuin puhtaiden ja ehjien pintojen muodossa, vaikka rakenteita uusitaan ja talotekniikka tehdään pitkälti uudestaan. Vanhaa mukaillaan mahdollisimman pitkälle kaikin tavoin. Esimerkiksi sisätilojen värit ja materiaalit on tarkoin määritelty vanhaa ilmettä noudattaen. Joitain tiloja ja rakennuksen osia voidaan myös jättää ennalleen puhdistuksen jälkeen. Rakennusaikana se tarkoittaa vanhan huolellista suojausta.

Reetta Körkkö

– Tällaisessa tiukasti suojellussa kohteessa tehdään myös mittava määrä erilaisia mallityövaiheita, joissa esitetään työsuoritukset ja mallihuoneet etukäteen. Katselmusta ovat tekemässä silloin työn tilaaja, museoviraston edustaja, valvojat, suunnittelija sekä työnjohto ja mahdollisesti aliurakoitsija. Havainnot puutteista kirjataan ja tarvittaessa tehdään uudestaan tai sitten työsuoritus hyväksytään. Näin tehtiin viimeksi esimerkiksi lankkulattian kohdalla, NCC:n työmaainsinööri Reetta Körkkö kertoo.

Suunnitelmia muuttavia yllätyksiä

Vanhan purun yhteydessä ei voida välttyä yllätyksiltä. Ikäviä yllätyksiä rakentajille ovat olleet rakenteista löytyvät haitta-aineet, joita on eri vuosikymmenillä yleisesti käytetty. Haitta-ainepurut hidastavat työtä, mutta niin tekevät myös iloisemmat löydöt, joita arkeologit tutkivat.

Puruissa on löytynyt vanhojen rakenteiden osia ja arkeologit ovat löytäneet esimerkiksi liitupiippujen (savesta tehty piippu) ja rihvelitaulun (oppilaan käyttämä pieni liitutaulu) palasia. Tulusrauta on löydetty kokonaisena. Myöhemmältä ajalta löytyneitä esineitä ovat esimerkiksi vanhat tupakka-askit, pullot ja kirjat.

Rakentajat ovat löytäneet myös viestejä edellisiltä rakentajilta. Uudempi viesti on vuodelta 1987. Se oli jätetty suljettuun tilaan ja mukaan oli liitetty muovin sisälle lehtiä, kuten Pohjolan työ, Rakennuslehti ja Iltasanomat. Vanhempi viesti on vuodelta 1935.

Nyt purut ovat päättyneet, joten uusia löytöjä tuskin enää rakennuksista tulee vastaan, mutta aarrejahti jatkuu, kun pihatyöt alkavat kevään myötä.

Kajaaninkadun puoleisessa sivurakennuksessa tänä talvena alkanut korjaustyö oli hyvä esimerkki siitä, millaisia rakentamiseen liittyviä yllätyksiä vanhan korjaajille voi tulla. Purussa huomattiin, että kantaviksi ajateltujen väliseinien perustukset puuttuivat. Kantavissa tiiliseinissä luultiin olevan luonnonkiviperustukset, mutta näin ei ollut.

– Kutsuimme rakennesuunnittelijan paikalle, joka suunnitteli meille perustukset ja samalla koko toteutustapa muuttui. Ei korjausrakentaminen ole helpointa rakentamista, kun yllättäviä asioita ilmaantuu ja rakentamisessa yhdistetään uusia rakenteita vanhoihin, Körkkö sanoo.

Havainnekuva korjatun Lyseon sisäänkäynnistä.