Arkkitehtonisesti merkittävä, akateemikko Juha Leiviskän (1936–2023) suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1984. Valon kirkkonakin tunnetun rakennuksen arkkitehtuuri on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta rakentamisestaan asti. Rakennustekniikkansa ja rakennustapansa puolesta se on kuitenkin hyvä esimerkki 1980-luvun ongelmallisista ratkaisuista.

Kuva: Joakim Kröger, NCC

Lisää korjattavaa paljastui koko työmaan ajan

Myyrmäen kirkon peruskorjauksessa jouduttiin ratkaisemaan valtava määrä rakennusteknisiä kysymyksiä. Osa niistä oli sellaisia, jotka tulivat eteen vasta vanhoja rakenteita purettaessa, eikä niihin kaikkiin ollut osattu reagoida riittävissä määrin peruskorjauksen suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa.

Peruskorjauksen projektipäällikkö, rakennusarkkitehti Juha Paukkeri on perehtynyt huolellisesti Suomen moderneihin kirkkorakennuksiin. Hän edusti työmaalla rakennuttajaa eli Vantaan seurakuntayhtymää.

Eteen nousseiden ongelmatilanteiden ratkaisu oli iso osa Juha Paukkerin työtä yhteistyössä pääurakoitsijan ja suunnittelijoiden kanssa.

Esimerkiksi kirkkosalissa alttariseinällä sijaitseva erkkeri jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen, kun sen rakenteet osoittautuivat huonokuntoisiksi. 

Kuva: Juha Paukkeri

Uusiakin innovaatioita kehitettiin jatkuvasti

– Arvioisin, että induktiosilmukan toteuttamista lattialaattojen väliin ei todennäköisesti ole tehty missään muualla.

Muita rakennusalalla kiinnostavia innovaatioita oli mm. vedenohjauskermin uusiminen suurten tiilimuurien alaosissa olevien vesikattotasojen liittymissä.

Säilyttämisen vuoksi tehtiin paljon erityisratkaisuja. Paukkeri sanoo, että tyypillisesti tässä kunnossa oleva rakennus olisi purettu, ellei sillä olisi ollut suurta arkkitehtuurista arvoa.

Yksi vaativimmista korjausvaiheista oli rakennuksen pohjoisosassa sijainneen entisen nuorisotilan alapohjan purku- ja uudelleenrakentamisoperaatio. Tila oli 80-luvulla rakennettu maavaraisen laatan päälle. Osiin puretun minikaivurin kuljetus tilaan vinssin avulla oli milleistä kiinni. Alapohja purettiin ja purkujäte nostettiin ulos hihnaa pitkin. Alapohjaan rakennettiin mm. sieltä alun perin puuttunut kapillaarikatko.

Kuva: Juha Paukkeri

Aitoa yhteistyötä parhaiden ratkaisuiden löytämiseksi

Paukkerin mielestä yhteinen tekeminen on ollut kaikkein opettavaisinta työmaalla. 

– Tämän kokoisessa hankkeessa on hyvin suuri joukko eritysasiantuntijoita; suunnittelijoita, konsultteja ja käytännön työn spesialisteja. Keskustelu on todella tärkeää. Parviäly tuottaa mahdollisuuden kyetä arvioimaan syy-seuraussuhteita. 

Juha Paukkeri kertoo, että yhteistyö eri toimijoiden välillä työmaalla oli pääsääntöisesti erinomaista. Kokouksia pidettiin paljon, noin 20 kokousta viikossa. Säännöllisten kokousten lisäksi pidettiin kymmenittäin tai sadoittain mallikatselmuksia, rakenneavauskatselmuksia, työvaihekatselmuksia jne. Vantaan kaupunginmuseon edustaja oli valvomassa rakennushistoriallisten arvojen säilymistä.

Työpäällikkö Olli Paijola NCC:ltä pitää Myyrmäen kirkon peruskorjaushanketta hyvänä esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä tilaajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kesken. 

– Hankkeessa onnistuttiin kirkastamaan sen tavoitteet osapuolille jo heti kehitysvaiheen alussa. Rakennuksen ainutlaatuinen ja korkeatasoinen, uniikki arkkitehtuuri oli korjausrakentajalle mielenkiintoinen, mutta myös monella tapaa haastava kohde korjata, Paijola kertoo.

Paijolan mukaan moni ratkaisu ja detalji oli järkevintä määrittää vasta rakentamisvaiheessa perusteellisten purkutöiden jälkeen.

– Sisätiloihin rakennettiin korkeita telineitä haastaviin paikkoihin, ja vasta sen jälkeen joidenkin rakenteiden alkuperäinen kunto saatiin selvitettyä työturvallisesti. Rakennuksessa on myös ahtaita ja suhteellisen matalia tiloja, jossa haasteet olivat taas tekniikan yhteensovittamisessa.

Työmaan toimijoiden yhteisistä työkaluista hyödylliseksi osoittautuivat piirustukset taltioinut SokoPro-projektipankki ja Totius-sovellus, johon kuvattiin kerran viikossa 360 asteen kameralla kaikki kohteet.

Tavoitteena oli säilyttää arvokas arkkitehtuuri ja uudistaa rakennus 2020-luvulle

Kirkon julkisivu ja toisen kerroksen julkiset tilat, kuten kirkkosali ja juhlasalit, on säilytetty mahdollisimman entisen kaltaisina. Rakenteisiin tehtyjä isoja muutoksia on vaikea huomata. Sen sijaan esimerkiksi kirkon pohjakerroksessa sijaitsevia työntekijöiden tiloja ja asiakaspalvelutiloja uudistettiin isolla kädellä vastaamaan nykyajan tarpeita.

1980-luvulla rakennettu Myyrmäen kirkko ei ollut esteetön, sillä sitä ei siihen aikaan vielä vaadittu samassa määrin kuin nykyään. Peruskorjauksessa huomioitiin esteettömyys siinä määrin kuin se oli mahdollista arkkitehtuuria kunnioittaen. Rakennukseen tuli mm. hissi kerrosten välille ja esteettömille kulkureiteille asennettiin oviautomatiikka. Kävijöitä palvelevat nyt selkeät opastetaulut kolmella kielellä ja pistekirjoituksella.

Seuraava odotettavissa oleva korjausurakka Myyrmäen kirkossa on tulossa näillä näkymin 15–20 vuoden kuluttua. Tällöin uusitaan julkisivumuuraus. Ekologisista syistä tiiliä ei lähdetty vielä vaihtamaan nyt toteutetun peruskorjauksen yhteydessä, koska tiilillä oli vielä käyttöikää jäljellä.

Ekologisuutta huomioitiin myös mm. kunnostamalla suuri osa vanhoista kalusteista, vaihtamalla Juha Leiviskän suunnittelemien lamppujen hehkulamput ledeihin ja parantamalla rakennuksen energiatehokkuutta. Myyrmäen kirkon talotekniikka on nyt tämän hetken huippua.

Peruskorjauksessa pysyttiin 18 miljoonan euron raamissa monista ennakoitua suuremmista korjauksista huolimatta.

Kustannuksia lisäsivät monet rakennuksen alkuperäisissä rakenteissa yllättäen havaitut puutteet. Uutta korjattavaa paljastui koko ajan, kun vanhaa purettiin. Esimerkiksi yksi kesäsade kesällä 2023 osoitti, että ikkunat vuotavat ja niiden vaihtaminen koko rakennuksessa nosti kustannuksia 500 000 euroa. Sade osoittautui kuitenkin hyödylliseksi, koska ongelma saatiin ratkaistua käynnissä olevan peruskorjauksen puitteissa.

Juha Paukkeri on kirjoittamassa Valon kirkkonakin tunnetun Myyrmäen kirkon peruskorjauksen pohjalta kirjaa ”Valon matkassa”. Siinä hän kertoo siitä, miten sairas rakennus saadaan jälleen terveeksi.

Joissain kohdissa käsittelemättömiä puurakenteita oli rakennettu suoraan julkisivumuurausta vasten, jolloin puurakenteet olivat lahonneet paikoin kokonaan pois vuosikymmenten aikana. Vanhat puurakenteet purettiin kokonaan pois, kivirakenteet homekäsiteltiin ja uudet rakenteet rakennettiin kestävimmillä materiaaleille, riittävillä tuuletusväleillä ja oikeanlainen vedenohjaus huomioiden. Kuva: Juha Paukkeri