Osa 1: Miksi monet vanhat kiinteistöt ovat tyhjillään?

Ensimmäisessä osassa keskustelua lähdetään pohtimaan isoa kysymystä siitä, miksi puolen miljoonan kiinteistömassa on pääkaupunkiseudulla käyttämättä. Keskustelussa kuulemme syitä, kuten väärä sijainti tai hyvä sijainti, mutta tila  itsessään ei vastaa nykyodotuksia. Saamme myös vastauksia siihen, miksi toimistojen muuttaminen asunnoiksi on niin vaikeaa. Jarkko ja Kimmo pohtivat myös rakennusten kulttuurihistoriallisia näkökulmia ja onko korjaamisen osaaminen ongelma. 

Osa 2: Talojen tarinat ja tulevaisuus

Toisessa osassa keskustellaan rakennusten tarinoista ja tulevaisuudesta, suojelusta ja eri tahojen vuoropuhelun tärkeydestä korjausprosessissa. Mikä kannattaa ja mikä ei? Puhutaan riskeistä ja riskienhallinnasta. Kimmo Lintula kertoo esimerkkejä Olympiastadionin ja Vaasan yliopiston korjaushankkeista, Jarkko Heinonen nostaa esimerkkejä Helsingin Kulma21:n ja Ratamestarinkadun toimitalojen korjausprojekteista.

Osa 3: Kompleksisuuden taklaaminen

Kolmannessa ja viimeisessä osassa keskustelussa tartutaan korjausrakentamisen kompleksisuuteen ja rakennusprosessiin. Keskusteluissa puhutaan kiertotaloudesta, rakennusten muuttamisen perusteista, itse muutoksista ja esimerkiksi vanhojen rakennusten kerroskorkeudesta sekä siitä, miten vakioratkaisut eivät vanhassa aina toimi. Kimmo Lintula kertoo myös elastisen standardoinnin mahdollisuuksista ja miksi suunnitteluun kannattaa satsata.

Allianssirakentaminen - Case OYS 2030

NCC on mukana OYS 2030 -uudistamisohjelmassa. Oulun yliopistollisen sairaalan tilat ja toiminta päivitetään vastaamaan tulevaisuuden erikoissairaanhoidon haasteisiin. NCC rakentaa uuden sairaalan A- ja F-taloja eri osapuolten kanssa allianssimallilla. Se tarkoittaa sopimuskumppaneiden kanssa yhteistä vastuuta suunnittelusta ja rakentamisesta. ”Allianssi lähtee siitä, että meidän tulee keskustella ja löytää ratkaisut yhdessä. Se vie lopulta siihen, että meillä on lopullisille käyttäjille eli sairaalan työntekijöille ja potilaille toimiva laitos, joka palvelee vuosikymmeniä eteenpäin”, sanoo NCC:n toimialajohtaja Frej Weurlander.
Vallilan kehittyminen ja case Fredriksberg: Tiia Ettala, Kaupunkiympäristön toimialan arkkitehti, Helsingin kaupunki ja Miro Pojanluoma, Developer, NCC

Vastauksia yleisökysymyksiin

Milloin Teollisuuskadun akselin rakentaminen alkaa?

Tiia Ettala: Kyseessä on todella monen osan palapeli. Varsinaisten rakennusten rakentaminen riippuu paljolti kiinteistönomistajista. Yksi kaava, Konepajan Lasipalatsin täydennysrakentaminen, on itse asiassa tällä hetkellä nähtävillä. Alueen liikenteen suunnittelu käynnistyy meillä lähiaikoina ja tarkastelemme siinä koko aluetta. Pikaraitiotien osalta on vielä paljon kysymysmerkkejä, mutta kaavarunko on tuonut meille todella paljon lisää infoa siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi ja vaatisi.

Onko alueen toimijoiden osallistaminen ja palautteen pyytäminen kokemuksenne mukaan vähentänyt vastarintaa ja valituksia?

Tiia Ettala: Olemme keskustelleet siitä paljon. Yleiskaavaa on toki vielä vaikeampi hahmottaa, mitä se oikeasti tarkoittaa, ja vaikka kaavarungossa on edelleen kyseessä strateginen dokumentti, olemme päässeet jo hieman lähemmäksi konkretiaa. Meillä on ollut todella hyvää vuorovaikutusta ja iloisesti yllätyin, kun luonnosvaiheen Kerro kantasi -kyselyssä saimme todella asiaan paneutunutta palautetta. Näen kuitenkin, että kun jo näin aikaisessa vaiheessa on lähdetty keskustelemaan alueen tulevaisuudesta, ollaan varsinaisten kaavahankkeiden aikana jo valmiimpia muutoksille ja valmiimpia kertomaan mielipiteitä.

Miro Pojanluoma: En itse ollut Fredriksbergissä mukana vielä kaavavaiheessa, mutta toki olen tutustunut tausta-aineistoon. Ilahduttavaa on ollut lukea, kuinka paikallisten aktiivien ja toimijoiden kanssa on käyty kommenttikierroksia, ja että yhteinen kehittäminen on ollut todellista ja tarpeita on kuunneltu. Toki aina pitää miettiä, onko toive toteutettavissa, mutta silloin kun on, niin ehdottomasti se toteutetaan.

Miten hallitaan ristiriitaisia toiveita ja näkemyksiä eri tahojen kanssa esim. Konepajan alueella?

Tiia Ettala: Näen, että avaintekijänä siinä on avoin suhtautuminen ja sen hyväksyminen, että katsomme asioita omista tulokulmistamme. Ja että laitetaan neutraalisti asiat esille. Totuus on, että aina kaikkea ei voi sovittaa yhteen, ei välttämättä ole yhtä ratkaisua, joka ratkaisee kaiken. Avoin vuorovaikutus, palautteen vastaanottaminen ja viestiminen ovat olennaisia. Tietenkin myös arvoilla on merkitystä, ja jos päätös on kaupungin käsissä, tulee myös tukeutua kaupungin strategiaan ja yleiskaavan määräyksiin.

Miten ekologiset tai hiilineutraalit tavoitteet on kaupunkisuunnittelussa huomioitu?

Tiia Ettala: Iso kysymys. Kaavarungossa kiinnitettiin hyvin paljon tähän paljon huomiota. Mainitsemassani EU-hankkeessa oli lisäksi yhtenä tavoitteena kestävä resiliantimpi kaupunkiympäristö. Kaavarunkoon on pyritty kokoamaan ilmastonmuutokseen, biodiversiteettiin ja resilienssiin liittyviä tavoitteita, jotka suodattuivat alueen asemakaavoihin ja muuhun suunnitteluun. Mutta tätä keskustelua käydään kaupungin sisällä koko ajan. Esimerkiksi mitkä ovat oikeat työkalut missäkin vaiheessa suunnittelua.

Tuleeko alueelle myös arkisempaa liiketoimintaa, kuten kauppoja ja pienliiketiloja?

Miro Pojanluoma: Fredriksbergin kortteliin ei tule enempää, sillä se on täyteen vuokrattu. Sinne on kuitenkin vielä tulossa esimerkiksi ruokaravintola alakertaan. Tiia mainitsi Lasipalatsin, jonne myös on kaavailtu tulevan ravintolatoimintaa. Toki vapaita tontteja on vielä kiinteistökehittäjien kehitettävänä.

Tiia Ettala: Päivittäistavarakauppa on aukeamassa alueella jossain vaiheessa. Pienempien liiketilojen tulo on toimijoista kiinni. Kaavarunko ja myöhemmin asemakaavat vaativat, että jos aluetta lähdetään tiivistämään rakentamalla lisää, pitää sinne myös tulla liiketiloja. Jos siis toimija ei ole kaavarungosta ja kaikesta tästä keskustelusta vielä ymmärtänyt, että se myös kannattaa. Mutta kaupunki ei voi puuttua siihen, mitä toimintaa liiketiloihin tulee, vaan se on toimijasta kiinni.

Mitä oppeja aiotte ottaa tästä casesta tuleviin hankkeisiinne?

Miro Pojanluoma: Ehdottomasti katutason elävyys, jonka toimivuudesta ja houkuttelevuudesta olemme saaneet paljon kiitosta. Lisäksi kokonaisuus, että on palveluita laidasta laitaan ja vauvasta vaariin. Olemalla osana kaupunkia on selkeästi enemmän kuin se, että on yksittäinen toimistorakennus keskellä kaupunkia. Kiinteistökehityshankkeissamme on jatkossakin tarkoitus sulautua osaksi kaupunkirakennetta.

Tiia Ettala: Tämän kolmen vuoden aikana olen oppinut valtavasti. On ollut todella mielenkiintoinen prosessi. Vuorovaikutuksesta oppina on esimerkiksi se, että kerrotaan saaduista vastauksista myös ulospäin. Usein kuulee sitä, että meillä on hirveästi kyselyitä, mutta koskaan ei kerrota, mitä tuloksia ja vaikutuksia niistä syntyi. Tietenkin ne vuorovaikutusraportista löytyvät, muttei ole niin helppoa kaivaa niitä sieltä esille. Toinen, henkilökohtainen oppi, mitä olen paljon miettinyt ja mitä haluaisin jossain vaiheessa edistää, on, että maastossa pitäisi näkyä aikaisemmin jonkunlainen fyysinen vinkki, esimerkiksi kyltti, että täällä tulee tapahtumaan jotain, tähän ollaan ryhtymässä tekemään asemakaavaa tai kaavarunkoa. Ei siinä vaiheessa vasta, kun kaivinkone rouhaisee, sillä silloin se on jo myöhäistä. Näin pääsisimme käymään keskustelut oikeassa vaiheessa ja tavoittaisimme ihmisiä, jotka alueella oikeasti kulkevat, ja jotka eivät välttämättä ole postituslistoilla tai seuraa Kympin somekanavia.

Vähähiilisyys ja Joutsenmerkki asuntorakentamisessa: Teija Ojankoski, toimitusjohtaja, VAV

Vastauksia yleisökysymyksiin

Miten haluttuja Joutsenmerkki-asunnot ovat vuokralaisten keskuudessa?

Meillä on kaikkiin Joutsenmerkki-kohteisiin tullut valtava määrä hakemuksia. Nyt Veturikuja, jossa on 120 asuntoa, on ollut nyt kaksi viikkoa markkinoilla ja siihen on tullut tuhat hakemusta.

Millä perusteella Veturikujan hiilijalanjäljen raja-arvo määriteltiin? Tuleeko se Joutsenmerkistä vai jostain muualta?

Siinä otettiin lähtökohdaksi A-energialuokka ja tavoite, päästä parempaan kuin aikaisemmat verrokkikohteet.

Onko vahva kestävän kehityksen strategia tullut VAV:lle kalliiksi?

Ei. Pääsääntöisesti kaikki kohteemme käyvät ARA:n hintatarkistuksen läpi ja mahtuvat kohtuuhintaisuuden rajoihin.

Yhteistoiminnallinen rakentaminen: Joonas Saikkonen, Yhteistoimintarakentamisen yksikön johtaja, NCC

Vastauksia yleisökysymyksiin

Mikä on paras oppisi allianssihankkeista?

Nyt korona-aikaan sanoisin ihmisten läsnäolo. Se mikä on nyt ollut puutteena puolitoista vuotta. Vuorovaikutus ei välity webbikameran kautta, vaan vaatii paikan päällä olemista. Sitä ei ole ollut mukava havaita, mutta sen merkitys on korostunut kaikessa tekemisessä.

Sopiiko yhteistoiminnallisuus kaikkeen rakentamiseen? Millaisiin ei?

Soveltuu varmasti kaikkeen, koska olemme ihmisiä ja teemme ihmisten kanssa työtä. Mutta sopimusmallien kannalta vuorovaikutteisimmat ovat allianssisopimukset.

Miten allianssit ovat pärjänneet nyt korona-aikana, kun kokoontumisia on rajoitettu?

Korona on tuonut omat haasteensa. Läsnäolon puute edellyttää, että viestintään menee paljon enemmän aikaa, jotta kaikki ymmärtävät sen, mistä ollaan keskustelemassa ja mitä tavoitellaan.

Paneelikeskustelu: Miten ydinkeskustat pidetään elävinä?

Keskustelijoina: Hanna Pikkarainen, Kantakaupunkitiimin tiimipäällikkö, Helsingin kaupunki | Jyrki Karjalainen, kiinteistöjohtaja, HOK-Elanto | Marko Härkönen, kehitysjohtaja, Senaatti-kiinteistöt | Sanni Tuomainen, kaupunkikehityksen liiketoimintajohtaja, NCC | Keskustelun moderaattorina Katja Lindroos, CEO, Urban Practice

Vastauksia yleisökysymyksiin

Raikas näkökulma Katjalta: Helsinki on koko Suomen yhteinen olohuone. Huomioiko Helsingin kaupunki muualla asuvien näkemyksiä kaupungin kehittämisestä? Entä ulkomaiset turistit, tiedetäänkö mitä he odottavat ja haluavat - miten kaupunki on mukana Helsingin kehittämisessä turistien näkökulmasta?

Hanna Pikkarainen: Keskustavision vuorovaikutus on ollut todella laajaa ja mukana oli muitakin kuin helsinkiläisiä tai suomalaisia. Kysyjän näkökulmat ja tahot ovat olennaisia keskustan kehittämisessä ja huomioidaan sekä kokonaisuuden että yksittäisten hankkeiden osalta.

Hyvä että meri mainittiin, meren läheisyys onkin Helsingin omalaatuisimpia tunnusmerkkejä. Voisiko sitä ominaisuutta luontevasti tukea enemmän?

Hanna Pikkarainen: Tärkeä näkökulma, ja kaupunki tekee tätä jatkuvasti (mm. merellinen strategia). Keskustavisiossa merellisyys on yksi keskeisiä keskustan vetovoimatekijöitä, joita tulee vahvistaa.

Marko Härkönen: Merellisyyteen, sen korostamiseen ja kehittämiseen on Helsingissä panostettu jo vuosia tarkoituksena vahvistaa muun muassa rantareittejä ja merellisyyttä tukevia toimintoja.

Onko niin, että arjen elämistä tukeva kortteli ja elävä keskusta palveluineen paras ja halutuin yhdistelmä? Ainakin sellaista keskustelusta on ymmärrettävissä ja samaa oman kuplan kokemuspohja antaa ymmärtää.

Hanna Pikkarainen: Keskusta on sekä arjen että juhlan ympäristöä, ja tavoitteena on tukea molempia.

Uutta urbaania -webinaari kaupunkikehityksestä ja korjausrakentamisesta 9.6.2021

Jarkko Heinosen vastaukset webinaarissa esitettyihin kysymyksiin

Mistä tulevaisuuden korjausrakentamisen trendeistä olet itse eniten ja mistä vähiten innostunut?

Olen eniten innostunut ajatuksesta, että hiilineutraalisuus tulee jokaisen hankkeen tavoitteeksi. Tutkimme, laskemme, perehdytämme, teemme ratkaisuja sen puolelta. Tämä varmasti tukee tavoitteita isossa kuvassakin yhteiskunnassa. Vähiten olen ehkä innostunut ideasta, että on kaikille sopivia valmiita ratkaisuja. Olen enemmän sen puolella, että tutkimme, laskemme ja implementoimme hankkeissamme räätälöityjä ratkaisuja.

Kuntarakennuksille on laskettu käyttöikä, ja jos rakennuksen ylläpito ja vuosikorjaukset on laiminlyöty säästösyistä, miten hiilineutraalisuus kompensoituu näissä tapauksissa?

Kunnossapitotoimenpiteiden siirtäminen on todennäköisesti lyhentänyt rakennuksen potentiaalista käyttöikää ja suunnitelluilla toimenpiteillä olisi voinut ollut positiivinen vaikutus käytönaikaiseen energiankulutukseen sekä jäännösarvoon. Kun tällaisessa tapauksessa lähdettäisiin vertailemaan purkavan täydennysrakentamisen ja korjaamisen välistä kannattavuuseroa. on ilmeistä, että kerääntynyt korjausvelka painaa vertailussa korjaushankkeen kannattavuutta sekä rahataloudellisesti, että hiilijalanjäljen kannalta verrattuna siihen, että kiinteistön kunnossapito olisi ollut hyvin laaditun PTS:n mukaista. En kuitenkaan usko, että tulevan hankkeen kohdalla olisi kovinkaan mielekästä kompensoida menneisyydessä tehtyjä ratkaisuja suhteessa optimaaliseen kiinteistönpitoon vertailu- ja kannattavuuslaskennassa. Todettakoon kuitenkin, että kiinteistön pidolla on iso merkitys käytönaikaisiin kustannuksiin sekä myös rakennuksen jäännösarvoon ja vastuullisella kiinteistönpidolla voidaan vaikutta erittäin paljon hiilijalanjälkeen koko rakennuksen elinkaaressa.

Miten näet Jarkko vanhojen rakennusten rakennusosien uudellenkäytön tulevaisuudessa? Paikataanko sillä hiilijalanjälkivaikutusta uudishankkeissa jatkossa?

Rakennusosien uudelleenkäyttöä tullaan velvoittamaan laajenevissa määrin ja sillä on alentava vaikutus uudisrakentamisen hiilijalanjälkeen, joten uskon että joissain tapauksissa halutun hiilijalanjäljen raja-arvon alittamisen keinona käytetään myös merkittävissä määrin uudelleenkäytettäviä materiaaleja ja rakennusosia. Havaittavissa on myös, että rakennusosien uudelleenkäytöstä voi muodostua myös haluttu tyylisuunta ja tapa korostaa mm. kiinteistön omistajan ja käyttäjien kestävän kehityksen strategiaa. Voi olla hyvinkin nähtävissä, että uudisrakennetun pääkonttorin avajaisissa korostettaisiin uudelleenkäytettyjen rakennusosien osuutta kokonaisuudesta ja jopa haluttaisiin korostaa ja jättää valittuja rakennusosia käyttäjien nähtäville.

Miten todennäköisenä pidät sitä, että toimistoja aletaan koronan jäkimainingeissa muuttamaan asunnoiksi entistä enemmän?

Määrä tulee varmasti olemaan kasvusuunnassa. Kehitystä kuitenkin hillitsee kaavoituksen ja viranomaisten ohjaus. Kaupunkien kehittämisstrategioissa tietyt paikat halutaan varmasti jatkossakin varata yrityksien tarpeisiin. Lisäksi aivan kaikista toimistorungoista ei saada taloudellisesti kannattavasti muokattua määräyksiä täyttäviä asuntoja.

Mikko Härön vastaukset webinaarissa esitettyihin kysymyksiin

Uudistetaanko Suomessa vanhaa rakennusta ns. kopiona aikaisemmasta?

Perinteinen, 1960-luvulta alkaen kansainvälisestikin vakiintunut linja on ollut, että muutosten ja lisäysten on oltava selvästi erottuvia. Tulkinnat siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa vaihtelevat kuitenkin aika laajasti. Myös kohteiden luonteesta johtuen. Vanhoissa puukaupungeissamme on aika onnistuneesti toteutettu mittakaavaltaan, materiaaleiltaan, väreiltään ja hengeltään niihin istuvaa rakentamista, kovin suuria kontrasteja välttäen. Tämä on hyvä linja. Joskus haetaan tietoisesti kontrasteja, joskus se toimii mutta aina joskus menee erottautumisena hieman vulgaareihinkin toteutuksiin. Viime aikoina lisäykset ainakin suuremmissa kaupungeissa ovat muuttuneet melko koviksi, esimerkkinä vaikkapa toimistotalo Helsingin Kasarmitorin kulmalla.

Mitä arkkitehtuurityyppiä sopii sinun mielestäsi Helsinkiin parhaiten?

Ei ole yhtä sopivaa arkkitehtuurityyppiä. Kaikki lähtee minusta mittakaavasta – sen maltillisuudesta. Ja jo olevan ympäristön huomioimisesta.

Korjataanko Suomessa siten että julkisivut/kuori jätetään pystyyn ja kaikki uusitaan esim. teräsrukoisesti kuorien sisäpuoli?

Minusta tällaista fasadismia ei juurikaan ole, vaikka joitakin esimerkkejä toki löytyy. Jos kaikki muu kuin julkisivu on välttämättä uusittava, tekisin mieluusti vaikka kokonaan uutta. Vaikka toisaalta kaupunkikuvan itseisarvoisella vaalimisellakin saattaa olla paikkansa, vrt. vaikkapa Stockmannin korttelin Argoksen talo Helsingissä.

Miten Museovirasto näkee suojelun ja rakennusten rakennusosien käytön muualla, voiko nämä liittää jotenkin yhteen?

Prioriteetit ovat varmaan nämä: Uusiokäytöt muutokset minimoiden – uusiokäytöt voimakkaammin tilallisin muutoksin (rakenteita kunnioittaen) ja ehkä täydennysrakentaen – olevien rakennusosien kierrätys muualle – rakennusmateriaalien muokkaus ja uudelleenkäyttö kiertotaloudessa.

Onko Suomessa museorakennus jätetty uudisrakennuksen sisään ja tällöin maksimoitu tilat?
Ja millaisia mahdollisuuksia / rajoituksia näet rakennusten korottamisessa keskusta-alueella?

Museorakennuksella ei siis tarkoiteta museota vaan suojeltua rakennusta? Ei tule mieleen sellaista, joka olisi jätetty kirjaimellisesti sisään tai alle, vaikka tiedän että tällaisiakin on tutkittu. Ja ainakin korotuksia on tehty, minusta esimerkiksi Aleksis Kiven katu 52-54 (?) on tyylikäs toteutus. Asiaa on pohdittu myös esimerkiksi Tapiolan Heikintorilla, mutta ei taida siellä realisoitua. Korottamista kerroksella-kahdella on tehty esimerkiksi sotien jälkeen, enkä pidä sitä välttämättä huononakaan – mutta tämä vaihtelee alueittain ja kohteittain, mihin tahansa se ei käy.

Miten arvokkaan suojellun rakennuksen siirto sellaisenaan toiselle tontille mahdollista/realistista?

Siirtoja on perinteisesti tehty hirsirakennuksille, ja se on ihan ok, jos vaihtoehtona on purkaminen. Helsingin Meilahden huvila-alue on tästä hyvä esimerkki. Muissa ja etenkin suuremmissa rakennuksissa se ei liene hyvä vaihtoehto. Tiiviillä, tehokkailla kaupunkialueillakin on silti hyvä säilyttää vanhoja, pienempiä kauneuspilkkuja.

Simo Karjalaisen vastaukset webinaarissa esitettyihin kysymyksiin

Millaisia mahdollisuuksia olemassa olevan kiinteistökannan kehittämisessä näet siinä, että toiminnallisuuksia ja tilallisuuksia konseptoidaan merkittävästikin poiketen alkuperäisestä tai viimeisemmästä käytöstä?

Alkuperäinen tai viimeisin käyttötarkoitus ei ole välttämättä iso kynnys, jos tilat muuten sopivat uuteen toimintaan. Hemsöllä on yleisesti niin rajatut käyttötarkoitukset omissa investoinneissamme, etten yleensä miellä käyttötarkoituksen muutosta kovin suureksi. Vanhoja oppilaitoksia on muutettu toimistoiksi ja toisinpäin, samoin vanhoja toimitiloja esimerkiksi päiväkoti- ja/tai erityisryhmien asumisen käyttöön. Oleellista on ehkä muutosten vaatima laajuus huomioiden taloudellisiin reunaehtoihin. Monesti isoin ja vaikein rajoite on niinkin yksinkertainen asia kuin riittävä kerroskorkeus. Se joka antaa tai poistaa mahdollisuudet käyttötavan muutoksiin.

Voisiko sinun mielestäsi korjausrakentamisella vaikuttaa Helsingin keskustaan elävöitymiseen?

Oikean tasoisella korjausrakentamisella tyhjilleen jääviä tiloja on saatavissa uusiin käyttötarkoituksiin – toiset käyttäjäryhmät kenties hyväksyvät hieman paremmin vanhojen rakennusten ominaisuudet ja rajoitteet verrattuna uudisrakennuksiin.

Millaista maantieteellistä rajausta kohteiden suhteen Hemsö soveltaa?

Suomessa rajauksenamme on yliopistokaupungit, eli sijoitamme myös maakuntiin. Turku, Tampere ja Helsinki toki ovat kaupungeista merkittävimmät, mutta muitakaan ei sovi väheksyä.

Onko ajateltavissa, että kehittäminen voi käynnistyä ilman ennakkoon tiedossa olevaa käyttäjää?

Kyllä ilman käyttäjää voi tutkia esim. soveltuvia käyttötarkoituksia.

Millaiset tekijät tai toimet esim. viranomaisilta tai markkinasta edistäisivät kiinteistösijoittajan näkökulmasta korjaamista?

Määräyksien soveltuvuus, ratkaisuhakuisuuden lisääminen. Korjaamisen hintatason pitää pystyä olemaan kilpailukykyinen uudisvaihtoehtojen kanssa.

Pitäisikö olla kannustimia esim. hiilijalanjälkeen tai kierrätykseen liittyen?

En pidä kannustimia mitenkään ratkaisevan tärkeinä – tärkeämpää on käyttäjien / vuokralaisten vaatimukset. Meillä on yhtiönä omaakin ohjautuvuutta kohti kestävämpää toimintaa, sillä ilman reagointia jää kelkasta ja kilpailukyky alkaa laahaamaan.

Harjoittaako Hemsö säännönmukaisesti teknistä selvitystyötä kohteistaan, jotta tiedätte miten ja mitä kiinteistöistä aiotaan korjata ja milloin?

Meidän ylläpito-organisaatio tekee kohteille PTS:t sähköiseen huoltokirjaan perustuen kohteiden tekniseen kuntoon, jotka päivitetään aina hankkeiden yhteydessä (peruskorjaukset) tai laaditaan kokonaan uusi (uudishankkeet). Kiinteistöjen elinkaaren aikana teknistä kuntoa tutkitaan tarkemmin aina tarpeen mukaan. Lisäksi ylläpitoa auditoidaan vuosittain.

Miten korjaamisessa huomioidaan uudet energiamuodot? Oma polttolaitos tai tuulimylly? Harmaavesien kierrätys?

Polttaminen on lähtökohtaisesti huono ratkaisu päästöjen näkökulmasta. Erilaiset lämpöpumppuihin perustuvat ratkaisut (mm. geo, vesi-ilma jne.) ovat tällä hetkellä järkevän oloisia ratkaisuja. Tässä on kuitenkin huomioitava vastuullisesti tuotettu sähkö, jota Hemsö on sitoutunut ostamaan jo joitakin vuosia sitten hiilineutraalisti. Mm. tuulivoimaratkaisuja / tuulisähkön ostamista suoraan tuottajilta kannattaa tutkia ja pohtia. Jätevesien hyötykäytön ratkaisuja (lämmöntalteenotto) on tutkittu, mutta toteutettuja kohteita on toistaiseksi vähän.

Mikä saisi kiinteistösijoittajaa valitsemaan useammin korjaamisen purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan?

Kysyntä, jonka lisäksi korjattavasta kohteesta pitäisi pystyä poistamaan merkittävimmän tekniset riskit. Esimerkiksi mikrobivaurioiden lähteet pitäisi pystyä tehokkaasti korjaamaan esim. kotelorakenteiset välipohjarakenteet ovat erittäin vaikeita. Lisäksi haitta-aineet (asbesti, PAH-/VOC-lähteet pitäisi saada aina pois, tai niitä ei olla lähdössäkään lainkaan.

Onko aina kustannuspaineita, vai onko myös kohteita, joissa korjaaminen onnistuu "sopivalla" budjetilla ja lopputulos on silti "tosi hyvä"? Kaipaisin esimerkkejä.

Kustannuspaineita on lähtökohtaisesti aina, vaikka hanke menisikin hyvin. Onnistuneitakin hankkeita on, ja meillä tälläkin hetkellä käynnissä. Esimerkiksi Hemsön ja NCC:n yhteinen hanke Taideyliopiston Sibelius-Akatemian R-talon peruskorjauksesta meni hienosti, vaikka siinäkin oli kustannus- ja aikatauluhaasteita.

Uutta urbaania -webinaari kaupunkikehityksestä ja asuntorakentamisesta 16.2.2021

Vastaukset webinaarissa esitettyihin kysymyksiin

Vantaan kaupungin kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine vastaa:

Onko tarkoitus luoda sinkkujen kortteli ja perhekortteli erikseen, koska ei perhe muuta 24 neliön yksiöön - ei mahdu. Syntyykö tästä eriytymistä?

Tällaista kehitystä en toivo Vantaalle enkä muuallekaan. Tasapainoinen, paras mahdollinen elinympäristö syntyy, kun erilaiset ihmiset ja perheet asuvat lähellä toisiaan ja muodostavat aktiivisen yhteisön. Tätä näkemystä tukevat useat tutkimukset.

Kuinka paljon tullaan tekemään purkamisrakentamista? Esim. vanha kerrostalo puretaan ja tilalle uusi ja ehkä jopa pari kerrosta korkeammaksi?

Vantaalla on paljon rakennuskantaa, joka on peruskorjauskunnossa. Meillä on myös paljon kevyttä varasto- ja työpaikkarakentamista paikoilla, joissa maan arvo on huomattavasti kasvanut. Tällaisilla alueilla purkaminen ja kaavoitus joukkoliikennekaupungiksi voi olla viisain vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin säilyttää vanhaa ympäristöä eikä purkaminen ole aina kestävin vaihtoehto. Tilanteet siis vaihtelevat ja jokaiseen tilanteeseen on etsittävä siihen sopiva vaihtoehto.

Pääkaupunkiseudulla on ollut ongelmana puutteelliset lumenkeräysalueet kerrostaloalueilla. Tuleeko parannusta vai perustatteko lumenhaihdutusyksikön paikallisesti?

Vantaalla on useita lumenkaatopaikkoja ja ne ovat olleet riittäviä toistaiseksi. Kaavoitamme paljon yksityisiä maita ja tonteille voidaan jättää tilaa lumelle. Jokainen joutuu itse miettimään, haluaako tontille lumenkeruualueen vai muuta. Kaupungin omistamilla mailla kiinnitettään paljon huomiota hulevesien hallintaan – lumensulamisvedet ovat siis melko hyvin hallinnassa.

Säilyykö kaupunkirakentamisessa ns. suoja-alueet, joilla pystyttiin aikoinaan rajaamaan esim. tulipaloja? Nämä viheralueet toimivat kaupungin vihreänä verisuonena ja olisi hyvä säilyttää virkistyskäytössä.

Tulipalojen vuoksi suoja-alueita ei onneksi nykyään tarvitse jättää. Meillä Vantaalla on kuitenkin kattava viheralueverkosto ja lähes 100 % vantaalaisista asuu alle 300 metrin päässä viheralueesta. Meillä on myös laajat yhtenäiset peltojen ja metsien muodostamat verkostot.

Nykyään pidämme myös huolen siitä, että jokaisella tontilla on tarpeeksi vihreää (käytämme ns. viherkerrointa, jolla lasketaan tontin kasvullisen osan ja hulevesien tarvitseman alueen suhdetta rakennettuun alueeseen)

Miten tontin omistus Suomessa, nostaako tai laskeeko asunnon hintaa, jos ulkomaalaisomistuksessa? Mikä on tonttien omistusosuus suomessa ulkomaalaisessa omistuksessa?

Itse en ole huomannut ulkomaisen ja kotimaisen maanomistuksen vaikutusta asunnon hintaan, enkä osaa vastata siihen, miten omistussuhteet jakautuvat. Asia vaatisi tutkimusta; todellinen tontin omistaja ei aina ole selkeästi tiedossa, kun omistajien taustayhtiöt eivät näy. Onneksi kaavoitusta säätelevä lainsäädäntö lähtee liikkeelle siitä, että jokainen alue kaavoitetaan sen omilla reunaehdoilla. Asukasosallistuminen ja demokraattinen päätöksenteko vaikuttavat paljon lopputulokseen. Asuntojen hinta määräytyy pitkälti sijainnista, rakentamiskustannuksista ja tuotto-odotuksista.

-------------------------

SATOn Business Development Manager Visa Heiskanen vastaa:

Minkälaisia digi-ratkaisuja on Satolla käytössä? (esim. sovellus asukkaille, smart-koteja ym.)

Panostamme jatkuvasti digitaaliseen kehittämiseen, jotta voimme helpottaa asiakkaidemme arkea. Meillä on SATOssa käytössä digitaalinen alusta asiakkaillemme, OmaSATO. Jo haastattelussa mainittujen vuokranmaksutilanteen tarkistus, jatkuvat asiakasedut ja asunnon olosuhdetietojen tarkastaminen, voi lisäksi OmaSATO alustalla kommunikoida meidän suuntaan. Esimerkiksi vikailmoituksen tekeminen onnistuu SATOn asukkaille helpoiten OmaSATOa käyttämällä.

Nordic CityMaking Week 2020

Janne Alho: Miten rakennetaan uuden ajan pohjoismaista kaupunginosaa, case Turusta

Future-proof City -seminaarissa NCC:n hankekehitysjohtaja Janne Alho esitteli case-esimerkkeinä Turun Linnanfältin ja Harppuunakorttelin.

Soumia El Ghazouani: Masthugsskajen, Göteborg

Downtown Helsinki -keskustelufoorumissa esiintyi NCC:n Göteborgin keskustahanketta luotsaava Soumia El Ghazouani.

Juha Vihma: Hiilineutraalin kaupungin rakentaminen

New Agenda for Nordic Cities -päätösseminaarissa NCC-konserniin kuuluneen Optiplan Oy:n suunnittelujohtaja Juha Vihma puhui vähähiilisestä rakentamisesta.