Espoon Otaniemessä sijaitseva Dipoli on valmistunut vuonna 1966. Se on aikansa huippusuunnittelua ja poikkeuksellisen monimuotoinen. Dipolin arkkitehtuuria on kuvattu vapaamuotoiseksi, luontoon sulautuvaksi ja paikalliset arvot huomioivaksi. Alkuperäinenkin rakennus oli huolellisesti rakennettu ja se oli säilynyt verrattain hyvänä. Peruskorjauksessa korostuivat toisaalta uudet työnteon tavat ja avoimuus, toisaalta Pietilöiden alkuperäisten suunnitelmien ja rakennuksen ainutlaatuisen arkkitehtuurin kunnioitus.

Vanhan entistämistä, uutta tekniikkaa ja maalämpö

Korjauksessa Dipoliin uusittiin nykyaikainen talotekniikka. Talon erityiset muodot toivat suurimmat haasteet korjaustyölle. Alakattojen purku oli suurin ja vaativin purkutyö ja myös välttämätön, jotta talotekniikka saatiin mahtumaan alakaton yläpuolelle. Rakennuksen kaikki ovet, ikkunat ja valaisimet ennallistettiin, kattoikkunat ja takat kunnostettiin, ja aikojen saatossa umpeen laitettuja portaikkoja avattiin sekä alkuperäisiä betonipintoja palautettiin.

Dipolin energiaratkaisuihin haluttiin ekologisuutta. 19 maalämpökaivoa tuottaa Dipolille sekä lämpöä että jäähdytystä. Sähköä säästetään sisällä valaistuksen ohjauksella varustetuilla led-valoilla.

Historiallinen arvorakennus

Dipoli on kaavassa suojeltu, kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo pitää säilyttää. Rakennuksella on julkisivujen ja interiöörin muuttamattomuuteen velvoittava SR1-suojelupäätös. Kaikki, mitä oli pakko purkaa, myös rakennettiin uudelleen täysin lähtötilannetta vastaavaksi. Kaikki sisäpinnat suojattiin rakennustöissä erityisen tarkasti. Peruskorjaus toteutettiin yhteistyössä Museoviraston kanssa.

Palkittua osaamista

NCC:n vahva korjausrakentamisen kulttuuri näkyi Dipolissa parhaimmillaan. Se valittiin Rakennuslehden Vuoden korjaustyömaaksi vuonna 2016. Työmaan laatutasoa ja työturvallisuutta kehuttiin ensiluokkaisiksi. Siitä todisteena sama työmaa sijoittui myös valtakunnallisessa työturvallisuuskilpailussa kuudenneksi ja Uudenmaan kilpailussa toiseksi.