Tällä viikolla Museon vanhalla osalla avattiin käynti Johtajan parvekkeen alapuoliseen välitilaan, joka tyhjennettiin. Tyhjennyksen yhteydessä löytyi vanha tulitikkuaski. Tikkuja ei kuitenkaan ollut jäljellä. Kyseessä oli Savo Oy:n hehkumattomien ja myrkyttömien tikkujen aski ja se sai heti kiinnostumaan tuon löydön historiasta. Siitä löytyikin tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, jota täten lainaan.

Savo Oy

Vuonna 1840 perusti kauppias Vasilij Moldakoff Suomen ensimmäisen tulitikkutehtaan Kuopioon. Tehdas oli aluksi vaatimaton, pienet koneet kävivät käsivoimalla ja rasiat tehtiin suurimmaksi osaksi kodeissa kaupungilla. Vuonna 1880 Birger Hallman osti tulitikkutehtaan ja vähitellen alettiin siirtyä tehdasteollisuuteen. Aikaa myöten otettiin höyryvoima käyttöön ja tehdasta laajennettiin useita kertoja. Tehtaan siirtyessä vuoden 1914 jälkeen Osakeyhtiö Savolle, sen varsinainen kehitys alkoi kun rakennukset ja koneisto uudistettiin kokonaisuudessaan. Tehtaasta tulikin alallaan maamme tuotantokykyisin. Savo Oy:n tuotteilla oli suuri kysyntä sekä kotimaan että varsinkin ulkomaan markkinoilla. Tulitikkujen kysyntä oli huomattavaa Englannissa ja sen siirtomaissa. Birger Hallmanin tulitikut olivat maamme itäosissa tunnetuimpia. Sen osoitti laulunpätkä: "Tukala tuletta olla, vaiva suuri valkeatta, hae tulta Hallmanilta, kuljettele Kuopiosta".

Kokko

 Yksi Suomen historian erikoisimmista kokoista sytytettiin Kallavedellä nimettömälle autiosaarelle lokakuussa 1924. Tuolloin kuopiolaiset olivat joko huvipurjehtineet höyrylaivoilla saaren tuntumaan tai kiivenneet Puijon-torniin katsomaan, miten 4680 puulaatikollista tulitikkuja paloi poroksi.

Tempauksen taustalla oli konsuli Lauri Hallman, jonka Oy Savo valmisti Kuopiossa tulitikkuja. Ruotsalainen Svenska Tändstickor (Swedish Match) oli aloittanut tulitikkusodan, ja saanut taivuteltua Suomen hallituksen säätämään vuoden 1922 alusta tulitikuille valmisteveron.

Oy Savo ja Hallman taistelivat 'trustia' vastaan yhtä voimallisin keinoin. Konsuli Hallman uskoi valmisteveron olevan vain vuoden voimassa oleva laki. Varastoihin kerrytettiin valtavat määrät sekundalaadun tikkuja, joita veron poistuessa voitaisi myydä 'taloustikkuina'. B-laadun tikut varastoitiin Gust. Raninilta vuokrattuihin makasiineihin.

Valmistevero ei kuitenkaan poistunut ja Gust. Ranin tarvitsi makasiineja omaan käyttöönsä. Lisäksi kaupungin palopäällikkö alkoi huolestua valtavasta määrästä tulitikkuja.

Oy Savo ei voinut jakaa tikkuja ilmaiseksikaan ilman valmisteveron maksamista, eikä se olisi A-laadun myynnin kannalta ollut järkevääkään. Tikuista piti päästä eroon muutoin. Hallmanin mielestä sen saattoi tehdä näyttävästi samalla ulkolaista trustia vastustaen.

Niinpä tikut kuskattiin Untamo -laivalla autiosaarelle ja lehdistö kutsuttiin paikalle. Lieskat löivät parin kymmenen metrin korkeuteen ja savua syntyi enemmän kuin 'tavallisessa tulipalossa'. Kalliot paukahtelivat haljetessaan ja vesi kiehui Kallavedessä saaren ympärillä.

Hallmanin mukaan se oli miljoonan markan kokko.

Jukka Laurio

Kirvesmies, NCC

tulitikut