Vatupassit

Työmaamme kahvitupaan on ilmestynyt suomalaista taidelasia 60-luvulta. Pullot ovat löytyneet museon purkutöiden edetessä, milloin seinärakenteiden välistä, milloin puulattioiden alta. Ne ovat osa suomalaista rakennushistoriaa ja kertovat rakennusmiesten arjesta tuossa ajassa. 1960-luvun alussa museo sai lisätilaa, kun VPK:n ruiskuhuoneosan päälle rakennettiin kaksi lisäkerrosta. Suurin remontti tehtiin vuosina 1968–1971, jolloin koko rakennus muokattiin museokäyttöön sopivaksi. Silloin ei ollut vielä käytössä muovisia eväspulloja, joten mehut ja maidot tuotiin työmaalle lasipulloissa. Kahden villasukan sisässä olevassa pullossa oleva eväsjuoma säilyi hyvinkin iltapäivälle asti. Saattoivat ne vedellä täytettynä toimia hätätilanteessa vatupassinakin.

Joskus työmaalle on tuotu väkevämpää viinaa pakkaskeleillä, koska korkojen mittaukseen käytettiin vaaitusletkua. Vesi olisi jäätynyt letkussa.  Korkki ja merkki, vanhemmat rakentajat muistavat letkutekniikan ja se on edelleen toimiva ja tarkka menetelmä. Itse käytin sitä viimeksi 15 vuotta sitten. Nykyaikana käytetään lasereita ja kun olemme ajaneet museolla metrin korkoja seiniin, olemme huomanneet, että näkyvissä olevat vanhat viivat ovat aivan kohdallaan. Tästä voimme päätellä, että letkut eivät ole jäätyneet, eikä viina ole muuttunut vedeksi yön aikana.

Koskenkorva-pulloa tutkimalla paljastuu se, että se on tuotu rakennukseen vuonna 1968. Vuonna 1961 akateemikko Tapio Wirkkala suunnitteli pulloon uuden abstraktin etiketin ja vuodesta 1965 siinä on lukenut ”valmistettu viljasta”. Tuotenumero muuttui kolminumeroiseksi 1967, joka tuossa pullossa on 013. Vuonna 1968 Oy Alkoholiliike Ab lyhennettiin muotoon Oy Alko Ab, joten voimme päätellä kyseisen pullotteen olevan ajalta ennen tuota muutosta. Prosenttimerkintä pulloihin tuli vasta 1972, ja sitä ei löydy yhdestäkään löytyneestä pullosta.

Maito oli vielä 1972 pusseissa jotka olivat tosi hankalia työmaakäytössä, mutta maitotölkkien ja muovi- ja termospullojen myötä on loppunut lasipullojen käyttö. Se on lisännyt työturvallisuutta merkittävästi, kun työmailla ei ole pullonsirpaleita, eikä niin moni astu korkin päälle.

 Jukka Laurio

Kirvesmies, NCC