Merikasarmin virastotalo, Helsinki
Valtioneuvoston vuokraamat Merikasarmin tilat Helsingin Katajanokalla kokivat perusteellisen remontin, kun kahdeksan eri aikoina rakennettua rakennusta kunnostettiin vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Perusparannusurakka aloitettiin syksyllä 2018 ja tilat otettiin uudelleen käyttöön kesällä 2021. Tuolloin ulkoministeriö sai käyttöönsä nykyaikaisen monitilaympäristön, jossa on työtilat noin 830 henkilölle.
Suomen ulkoministeriön käytössä oleva suojeltu, kulttuurihistoriallisesti arvokas Merikasarmin kiinteistö Helsingin Katajanokalla kävi kolmen vuoden aikana läpi historiansa suurimman remontin. Venäjän sotaväen kasarmina alun alkaen palvellut Merikasarmi on ollut Suomen ulkoministeriön käytössä 1980-luvulta lähtien. Kun peruskorjaus valmistui kesällä 2021, toteutui ulkoministeriön 50-vuotinen toive, että kaikki sen noin 800 eri puolilla Helsinkiä toimivaa henkilöä pääsevät työskentelemään samaan kiinteistöön.
Kahdeksan rakennusta eri aikakausilta
Merikasarmi koostuu kahdeksasta rakennuksesta, joista vanhin, Carl Ludvig Engelin suunnittelema Matruusikasarmi valmistui 1820-luvun alussa ja toimii nykyisin ulkoministeriön päärakennuksena. Sen rinnalle Engel suunnitteli vuonna 1836 valmistuneen upseerien majoitusrakennuksen, ja pihan etelälaidalle valmistui kaksi vuotta myöhemmin hänen avustajansa A.F. Grandstedtin suunnittelema sairaala. 1980-luvulla alueelle rakennettiin viisi uudisrakennusta, joiden laajennus- ja kunnostustyöt suunnitteli arkkitehti Erik Kråkström.
Perusparannuksessa huomioitiin tarkasti rakennusten eri aikakausien arkkitehtoniset ominaispiirteet ja saneeraus toteutettiin hyvässä yhteistyössä Museoviraston kanssa.
Tunnustus NCC:läisten yhteistyökykytaidoille
Merikasarmin perusparannus toteutettiin Senaatin kärkihankeallianssina, jolloin NCC pääsi hankkeeseen mukaan jo kehitys- ja suunnitteluvaiheessa tuoden mukanaan korjausrakentajan osaamisen. Peruskorjaajan valinnassa tiimin osaamisella ja yhteistyökyvyillä oli merkittävä 70 % painoarvo. Senaatin edustajat mittasivat avainhenkilöiden yhteiskykytaidon käytännön harjoitteilla.
Hanke koostui kahdesta vaiheesta: loppuvuodesta 2018 alkaneeseen ykkösosaan kuuluu viisi rakennusta ja keväällä 2019 alkaneeseen toiseen vaiheeseen kolme. Alun perin kakkosvaiheen piti alkaa vasta ensimmäisen vaiheen käyttöönoton jälkeen ja koko perusparannuksen valmistua vuonna 2023, mutta aikataulu nopeutui, kun ulkoministeriön työntekijät pääsivät väistötiloihin suunniteltua aiemmin. Laadun kustannuksella hankkeen aikataulua ei kuitenkaan kiritty, vaan NCC luovutti vaiheet Senaatille nollavirheluovutuksina.
Rakennusten talotekniikka ja toiminnallisuus uusiksi
Pääasiassa Merikasarmin peruskorjaus kohdistui vanhentuneeseen talotekniikkaan, joka uudistettiin kokonaan. Lisääntynyt talotekniikan määrä edellytti myös lisää tilaa, joten tekniikan tilankäyttö optimoitiin, mm. tietomallien avulla, ja pystykuiluja rakennettiin lisää. Varsinaisia rakenneteknisiä korjauksia Merikasarmin kiinteistöön oli tarpeen tehdä melko vähän, sillä 1800-luvun rakennusten kantava tiilirunko ja puiset välipohjat sekä uudempien osien betonirunko olivat varsin hyvässä kunnossa.
Vanhimpien, 1800-luvulla rakennettujen kiinteistön osien rakenteet sisälsivät kuitenkin aikanaan tavallisia ja hyväksyttyjä aineita, kuten kreosoottia ja asbestia. Niitä sisältävät rakenteet purettiin, minkä lisäksi sisäpinnat tiivistyskorjattiin.
Rakennusten tilojen toiminnallisuuteen tarvittiin muutoksia ja ne muutettiin monitilaympäristöksi. Muuntojoustavuuden ohella tilamuutosten tärkeimpiä painotuksia olivat kokonaisturvallisuuden parantaminen, terveellisyys ja esteettömyys sekä edustavuus. Merikasarmi on Suomen käyntikortti ulkomaalaisille vieraille.
Merikasarmin kolme rakennusta peruskorjattiin edellisen kerran 1980-luvulla. Myös silloin remontti oli talotekniikkavetoinen. Tuolloin korjauksen hoiti Puolimatka, joka on ollut osa NCC:tä vuodesta 1996 lähtien, ja NCC:n työpäällikkö Juha Korkiakoski oli mukana myös silloin. Tämän ansiosta Korkiakosken kautta työmaalle siirtyi sellaista hiljaista tietoa, mitä ei olisi tullut esiin pelkästään dokumentteja tutkimalla.