Puolalan koulu, Turku
Turun Puolalan koulu koki täydellisen muutoksen kahdessa vuodessa. Vuonna 1955 valmistunut Puolalan koulurakennus kohtasi NCC:n toteuttaman remontin myötä elinkaarensa ensimmäinen peruskorjauksen.
Täydellisessä peruskorjauksessa koko talotekniikka uusittiin, välipohjien turvetäytteet poistettiin, pintalattioiden orgaaninen eriste poistettiin ja rakennus tehtiin esteettömäksi rakentamalla kaksi hissiä ja yhdyskäytävä naapurikouluun. Lisäksi ikkunat, vesikatto ja julkisivu uusittiin sekä kaikki pinnat käytiin läpi.
Yksi isoista haasteista oli purkuvaiheessa asbesti, jota löydettiin NCC:n työpäällikkö Jari Piilin mukaan lähes joka paikasta, johon koskettiin.
Tilajärjestelyt pidettiin pääsääntöisesti ennallaan, mutta luokkia muokattiin avoimemmaksi opetussuunnitelman mukaisesti. Moni vanha kiinteä seinä muutettiin avautuvaksi ja luokkahuoneiden käytävän puoleisiin seiniin avattiin ikkunoita. Nyt valo virtaa läpi koulun. Niin ikään huonekalut päivitettiin joitakin vanhoja kalusteita ja valaisimia kunnioittaen. Iso osa koulun vanhasta irtaimistosta huutokaupattiin ja saatiin näin uusiokäyttöön.
Suunnittelussa koko koulun väki
Kohteen suunnitteluvaihe käynnistyi yhteistyösopimuksella kesäkuussa 2017. Huolellisen suunnittelun ja budjetoinnin jälkeen rakennussopimus allekirjoitettiin toukokuussa 2018, ja työt käynnistyivät heti koulujen päättymistä seuraavana maanantaina.
Peruskorjauksen suunnitteluun osallistettiin koko koulun väki. Arkkitehti Mikko Uotila teki ison työn keskustellessaan opettajien kanssa ja sovittaessaan erilaiset käytännön toiveet asetettuun budjettiin. Perusteellisen selvitystyön jälkeen vanhan ajan koulusta alettiin rakentaa uuden ajan muuntojoustavaa oppimisympäristöä.
Yhteistyö NCC:n kanssa sujui apulaisrehtori Kaisu Metsä-Tokilan mukaan jouhevasti.
- Oli hienoa, miten meitä kuunneltiin alusta asti tarkalla korvalla ja toiveemme toteutettiin. Koskaan meille ei sanottu, että jokin olisi mahdotonta. Vaikka emme saaneet lisää tilaa, saimme kaikki ne toiminnot, joita toivoimme. Muutos vanhan ja uuden välillä on niin suuri, että voimme puhua yöstä ja päivästä, Metsä-Tokila sanoo.